Eilen kävin ahkerana tyttönä ratsastelemassa. Tuossa omalla kentällä ja ilman satulaa ;) Laiskuuden huippu! No ei, mietin kyllä moneen otteeseen pitäisikö sittenkin laittaa satula, en nimittäin ollut ikinä ennen mennyt ilman ja pelkäsin vähän etten pysy selässä ollenkaan. Ei minua niin se tippuminen pelota, mutta kun pitäisi päästä takaisin selkäänkin.

Tuosta saunan edessä olevalta puuistuimelta sitten punnersin selkään ja ratsastin kentälle. Ensin varovaisesti käyntiä jonkin aikaa, ajattelin, että jos menisi koko ajan käyntiä, mutta pitihän sitä raviakin saada kokeilla ;) Maa on jo aika hyvin tamppautunut ja eilen oli aivan pehmeää, kun on useamman päivän ollut lämpöasteita. Kyllähän tuo vähän pomputti, alussa varsinkin, että keikun puolelta toiselle ja Pepe aina sen mukaan sitten vaihtoi suuntaan että varmaan oli näköstä, kun mentiin kenttää ristiin rastiin ja kun vauhti alkoi kovin kiihtymään niin sitten taas pysähdyttiin ja palattiin uralle. Ideanahan tässä ilman satulaa ratsastelussa on parantaa tasapainoa.

Jotenkin sitten joko ravi tasoittui tai minä löysin sen ideaali kohdan missä istua jumputtaa ja päästiin ihan uraa pitkin ympäri kenttää muutaman kierroksen verran. Laukattiinkin pitkillä suorilla kun maa ei ollut niin sohjoista, se on paljon helpompaakin.

Pikkuisen kun menee liian eteen, painaa säkäluu ikävästi ja sitten taas jos liian taakse nousee selkäranka sieltä pistämään takapuoleen. Tosi lämmin siinä on istua ja ensi kerralla taidan uhrata jotkut rönttäfarkut ratsastuhousujen sijaan, jotka ovat nyt aivan harmaat. Mutta juu, kokeilen vielä uudemmankin kerran. :) Jahka sisäreidet ei ole enää niin kipeät... Ei ne pahastikaan edes kipeytyneet, venyttäessä tai jännittäessä lähinnä tuntuu.

Meillä on kaikki loimet märkinä sadesäiden takia ja ollaankin sitten lämmitetty saunaa, että niitä voi siellä kuivatella. Aika hyvin ne pitää vettä, mutta laidat ja kaulaläppä kastuu herkästi.