Nuorena likkana ruukasin käydä tallilla hoitamassa hevosia ja ihailemassa muiden menoa. Ei ollut oikeastaan rahaa käydä ratsastamassa, joskus kerran kuussa ehkä, joskus kahdestikin. Yleensä ei. Joten koetin kovasti oppia katsomalla muita ja nautin hevosten hoidosta ja tallilla olosta. Tätä harrastusta kesti ehkä kolmisen vuotta, en muista tarkkaan. Jätin sen yläasteella kun hoitohevonen myytiin pois enkä saanut enää uutta. Mietin että joskus sitten aikuisena palaan taas harrastuksen pariin kun on omaa rahaa ja aikaa....

Nyt olen aikuinen ja vaikka omaa rahaa ei hurjasti vielä olekaan (mutta aikaa sen sijaan on), olosuhteiden pakosta olen saanut aloittaa harrastuksen uudestaan. :) Muutimme mieheni kanssa vuokralle omakotitaloon ja vuokraemäntä pitää pihatallissa omaa hevostaan. Sitä ja ylläpitoponia olen tässä kesän saanut silloin tällöin hoidella ja nyt syksyllä sitten rohkaistuin menemään taas ratsastustunneille.

Kamun selässä olin käynyt muutaman kerran ennen sitä ja ennen Kamun selkään nousua taukoa ratsastuksesta oli siis kertynyt 15 vuotta... Voitte arvata että vähän jännitti. Ensimmäisillä kerroilla ei ohjauskaan onnistunut. Istuin selässä ja kauhistelin, kun hevonen meni minne vain. Koetin keventää, mutta se nyt ei onnistunut senkään vertaa, kun olisi vielä pitänyt ohjatakin samalla. Seuraavan kerran sainkin mennä liinassa... Ei taidettu vielä laukata silloinkaan, mitä nyt muutama harha-askel. Tasapainoharjoituksia ravissa ja laukassa sitä seuraavalla kerralla... Meni muuten jo hienosti :) Koetin myös itse nostaa laukan, mutta siitä ei meinannut tulla ei sitten mitään... Sitten löysinkin jo itseni ratsastustunnilta Kaakamosta. Sain alleni Kalle nimisen vanhan herran, koetin selostaa kuinka olen vielä hyvin aloittelija, vaikka joskus penskana mukamas väistöjäkin jo mentiin... Mutta siitä oli niin kauan jo!

Sain kuitenkin yllättyä positiivisesti, koska mentiin jo ekalla tunnilla väistöjä sekä käynnissä että ravissa, enkä edes tippunut! Kerran irtosi jalka jalustimesta ja tasapaino horjui vasemalle väistettäessä, mutta muuten olin niin tyytyväinen itseeni! Ja Kalleen ;) Olisin saanut mennä käyntiäkin ravin sijaan (pitkän tauon jälkeen olen ollut aina NIIN kipeä ratsastuksen jälkeen kuin ihminen vain voi olla!) etten aivan ole paketissa seuraavana päivänä. Reidet eivät enää niin kipeytyneet, mutta jännitin selässä valtavasti, jolloin selkä oli kipeä koko seuraavan viikon...

Viikon päästä tulin uudestaan ja taas sain Kallen. Väistöharjoitukset jatkui, nyt vähän vaativammalla ohjauksella eikä se sitten mennytkään enää niin hienosti, Kalle helposti vain kiihdytti vauhtia kun olisi pitänyt väistää ja sitä oltiin helposti siellä väistöpätkän toisessa päässä ilman askeltakaan ristiin. Kyllä siellä muutama onnistunut askelkin oli, olen aika varma. Laukannostot onnistui myös suurimman osan kerroista vaikka niitä tahkottiin Kamun kanssa yksi päivä vaikka kuinka kauan, eikä sitten millään. Jännitin edelleen, selkä kipeänä, tosin ei ehkä aivan niin kipeänä kuin edeltävällä viikolla...

Viime perjantaina menin sitten Mistyllä joka on yksityisomistuksessa mutta silloin tällöin tunneillakin. Se on huomattavasti herkempi kuin Kalle ja kokeilin sen selässä kääntymisiä pelkän istunnan ja katseen avulla ja muutenkin koetin keskittyä istunnan käyttämiseen apuna. Laukannostot onnistui silloin tällöin, varmasti tein jotain väärinkin joka kerta ja välillä Misty lähti vain hurjaa vauhtia ravia eteenpäin edellä olevan takapuolen lähestyessä uhkaavasti, mutta muutaman kerran laukka nousi oikein kauniisti. Sitä pitää vielä harjoitella kuivalla maalla (siis kirjasta lukemalla) että painuu takaraivoon ne avut ja kuinka se laukka oikein nostetaan ja kumpaan suuntaan. Nyt selkä on ollut vain vähän kipeä. Alan siis jo rentoutumaankin hevosen selässä :)

Vielä on vähän koulukäsitteetkin hukassa esim. loiva kiemuraura on minun tekemänäni erittäin loiva ja pitää hyvin tarkkaan kuunnella aina mitä opettaja huutaa ja sitten seurata silmä tarkkana muita. Tosin muutkin voi tehdä virheitä, mutta niistä yleensä saa sitten kuulla myös ;)

Ylläpitohevosta ollaan myös kaverin kanssa etsitty koko syksy - loppukesä ja vihdoin sellainen myös löydettiin. Pepe tulee meille huomenna johonkin aikaan ja sen kanssa pääsen sitten kunnolla tutustumaan hevosteluun ja oikeastaan sellaisen omistamiseen myös. Katin kanssa hevonen tulee meille yhteisylläpitoon ja hevosta hoidetaan yhdessä vuokranantajan kanssa.

Pepe on lämminverinen, entinen ravuri, mutta toiminut ratsuna jo useita vuosia. Sillä on myös kilpailtu koulua mutta enemmän esteillä. Se on hieman säikky mitä tulee joihinkin ennalta arvaamattomiin asioihin, mutta osaava ja hyvä mennä kentällä. Yleensä. Kuitenkin kiltti hoitaa. Ensin meillä on koeaika ja katsotaan kuin homma lähtee toimimaan. Pidän Pepestä ja kovasti ja toivon todella että se voisi meille jäädä.

Jatkossa aion siis kertoilla oman ratsastustaitojeni paranemisesta, hevosista, ratsastustunneista ja puuhailusta Pepen ja muiden hevosten kanssa. Tämä on oikeastaan päiväkirja itselleni, jolla voin hyvin pitää ajantasalla omat taitoni ja myös sen mihin tulee keskittyä ja mitä harjoitella kotona. Ja tietenkin tutustuminen Pepeen, ensimmäiset ratsastuskerrat sen kanssa (kerran olen vasta selässä ollut), uskaltautuminen maastoon ja ehkä joskus jopa kisoihin. Mutta siis hamassa tulevaisuudessa vasta... :)

Jos joku minut tunnistaa, tallilta tai muuten vaadin jättämään kommentin! :)