Jopas olen kehdannutkin pitää pitkän tauon kirjoittelusta... Vaikka täytyy kyllä myöntää, etten itse ole kovin paljon ratsastellutkaan, Kati siskoinensa on lähinnä huolehtinut Pepen ulkoiluttamisesta.
Pari viikkoa sitten uskaltaudun itse ensimmäisen kerran maastoon ja johtuiko sitten juuri siitä uskaltamisesta, että olin hevosenkin mielestä jännitynyt ja sille kerralle sattui jos jonkinmoista pörinää ja tärinää, ettei lenkki mennyt aivan nappiin ja palasin aika pian häntä koipien välissä kotiin. Ensin tielle sattui poroja ja katsoin paremmaksi kääntyä toiseen suuntaan. Siinä vaiheessa mylläsi varmaan jo mahassa niiden porojen takia, tuijottivatkin niin tiiviisti. Lähdimme kuitenkin aivan vikasuuntaan työmaalle päin jossa porasivat jotain kovaan ääneen ja Pepe hermostui entisestään, ei malttanut käynnissä pysyä, seisomisesta puhumattakaan. Meinasin ensin kiertää porot eri suunnasta ja jatkaa matkaa mutta päätinkin palata kotiin ja aivan hyvä, koska hetken päästä tielle mentäessä viereiselle metsätielle kääntyi mopoilija joka pärisytteli sielunsa kyllyydestä menemään ja samaan aikaan tien toisella puolella poika käytteli mönkijää, nousi välillä tielle ja sitten takaisin omalle pihalle. Pepe ei malttanut paikoillaan ollenkaan, en meinannut selästä päästä, mutta en kyllä tippunutkaan :D Oli mentävä kuitenkin tienreunaa kotiin, joka tarkoitti mönkijän ohittamista läheltä ja katsoin paremmaksi ohittaa se maastakäsin hevosta taluttaen.
Päästiin kotipihalle, vaikka koko ajan Pepe piti katsettaan mönkijän suunnalla. Päätin vielä nousta selkään ja käydä toisella suunnalla pikkuista matkaa maastossa, ettei olisi jäänyt vain huonoja kokemuksia kummallekaan. Mopoilijan pärinät kuului kyllä läheiseltä hiekkamontulta ja kovasti Pepe olisi ollut menossa takaisin kotiin, kävin kuitenkin pikkumutkan metsässä ja sitten kotiin. Vielä pihatielle kääntyessamme rekka huristeli seläntakaa ja Pepe hypähti sitäkin, vaikkei ennen olekaan rekkoihin mitenkään reagoinut, eli tosiaan vähän säpsy se oli tuona päivänä. Päätin ratsastelun sitten kentälle ja siihen se rauhoittuikin hienosti ja tehtiin sitten maastoilun sijasta pikkuisen koulukiemuraa.
Carina oli meillä nyt syyslomakylässä ja Carinan kanssa kävin toisen kerran Pepellä maastossa. Meillä oli oikein mukavaa. Kerran karauttelin oikein kunnolla pikkutietä pitkin toiseen päähän ja takaisin ja kyllä hevosesta huomaa että vauhti on sen juttu ;) Sääkin oli aivan ihana, aurinkoinen ja kirpeä.
Kengittäjäkin kävi lauantaina ja hienosti meni, vaikka jotain ongelmia oli kai viimeaikoina ollut - nyt ei kuitenkaan mitään. Laitettiin hokit jo, ei menne montaa päivää lumeen enää, sen verran viluja ilmoja on pidellyt.
Eilen käytiin sitten naapurin kentällä, tarkoituksena kai ensin hypätä, mutta päädyttiinkin kouluilemaan. Minä menin harjoitusravia kiemurauralla ja laukannostoja Carinan määräämissä kohdissa ja Carina sitä samaa sekä pohkeenväistöjä ravissa. Vähän meinasi minulle tuottaa ongelmia laukannostot oikeaan, mutta asettamalla hevonen ensin hieman vasemmalle ja siitä sitten vaihtamalla oikealle, laukka nousi oikein malliikkaasti minullakin. Sai Carina tiistaina vähän hypätä illasta kun Noorakin käväisi Pepeä katsomassa. Ja minäkin hyppäsin, ihan ensimmäistä kertaa elämässäni :)
Pari viikkoa sitten uskaltaudun itse ensimmäisen kerran maastoon ja johtuiko sitten juuri siitä uskaltamisesta, että olin hevosenkin mielestä jännitynyt ja sille kerralle sattui jos jonkinmoista pörinää ja tärinää, ettei lenkki mennyt aivan nappiin ja palasin aika pian häntä koipien välissä kotiin. Ensin tielle sattui poroja ja katsoin paremmaksi kääntyä toiseen suuntaan. Siinä vaiheessa mylläsi varmaan jo mahassa niiden porojen takia, tuijottivatkin niin tiiviisti. Lähdimme kuitenkin aivan vikasuuntaan työmaalle päin jossa porasivat jotain kovaan ääneen ja Pepe hermostui entisestään, ei malttanut käynnissä pysyä, seisomisesta puhumattakaan. Meinasin ensin kiertää porot eri suunnasta ja jatkaa matkaa mutta päätinkin palata kotiin ja aivan hyvä, koska hetken päästä tielle mentäessä viereiselle metsätielle kääntyi mopoilija joka pärisytteli sielunsa kyllyydestä menemään ja samaan aikaan tien toisella puolella poika käytteli mönkijää, nousi välillä tielle ja sitten takaisin omalle pihalle. Pepe ei malttanut paikoillaan ollenkaan, en meinannut selästä päästä, mutta en kyllä tippunutkaan :D Oli mentävä kuitenkin tienreunaa kotiin, joka tarkoitti mönkijän ohittamista läheltä ja katsoin paremmaksi ohittaa se maastakäsin hevosta taluttaen.
Päästiin kotipihalle, vaikka koko ajan Pepe piti katsettaan mönkijän suunnalla. Päätin vielä nousta selkään ja käydä toisella suunnalla pikkuista matkaa maastossa, ettei olisi jäänyt vain huonoja kokemuksia kummallekaan. Mopoilijan pärinät kuului kyllä läheiseltä hiekkamontulta ja kovasti Pepe olisi ollut menossa takaisin kotiin, kävin kuitenkin pikkumutkan metsässä ja sitten kotiin. Vielä pihatielle kääntyessamme rekka huristeli seläntakaa ja Pepe hypähti sitäkin, vaikkei ennen olekaan rekkoihin mitenkään reagoinut, eli tosiaan vähän säpsy se oli tuona päivänä. Päätin ratsastelun sitten kentälle ja siihen se rauhoittuikin hienosti ja tehtiin sitten maastoilun sijasta pikkuisen koulukiemuraa.
Carina oli meillä nyt syyslomakylässä ja Carinan kanssa kävin toisen kerran Pepellä maastossa. Meillä oli oikein mukavaa. Kerran karauttelin oikein kunnolla pikkutietä pitkin toiseen päähän ja takaisin ja kyllä hevosesta huomaa että vauhti on sen juttu ;) Sääkin oli aivan ihana, aurinkoinen ja kirpeä.
Kengittäjäkin kävi lauantaina ja hienosti meni, vaikka jotain ongelmia oli kai viimeaikoina ollut - nyt ei kuitenkaan mitään. Laitettiin hokit jo, ei menne montaa päivää lumeen enää, sen verran viluja ilmoja on pidellyt.
Eilen käytiin sitten naapurin kentällä, tarkoituksena kai ensin hypätä, mutta päädyttiinkin kouluilemaan. Minä menin harjoitusravia kiemurauralla ja laukannostoja Carinan määräämissä kohdissa ja Carina sitä samaa sekä pohkeenväistöjä ravissa. Vähän meinasi minulle tuottaa ongelmia laukannostot oikeaan, mutta asettamalla hevonen ensin hieman vasemmalle ja siitä sitten vaihtamalla oikealle, laukka nousi oikein malliikkaasti minullakin. Sai Carina tiistaina vähän hypätä illasta kun Noorakin käväisi Pepeä katsomassa. Ja minäkin hyppäsin, ihan ensimmäistä kertaa elämässäni :)
Kommentit