Eilen päästin Pepen aamulla heti ulos kaurojen jälkeen. Vähän se protestoi yksinoloaan tarhassa ja huuteli muille jotka eivät edes vaivautuneet vastaamaan kaurojensa äärestä (tosin Pomo saa vain heinää) Se ravasi ees taas ja söi välillä. Myöhemmin Kamun jalan paketoinnin jälkeen Pepe sai seuraa ja kävikin pian käsiksi Pomoon. Niillä tuntui olevan oikein "hauskaa" keskenään, kun Pepe käytti Pomoa henkilökohtaisena puru- ja vinkuleluna. Ei se sitä aivan kympillä kyydittänyt, sellaista leikkimielistä kisuamista, Pomo pääsi aina halutessaan pikkuaitaukseen pakoon. Kamu ei saanut osallistua leikkiin ollenkaan. :( Harmi kun en saanut otettua kuvia tai videota tästä. Ei jaksanut hakea kameraa sisältä saakka...
Iltapäivällä kun käytiin hakemassa Pepe aitauksesta oli siihen tullut muutama ruhje kun Pomo oli tehnyt selvää että tämä vinkulelu myös puree! Haavat oli kuitenkin pieniä, samanlaisia Kamullekin on ilmiintynyt Pomon tulon jälkeen. Pistettiin Pepe kuntoon ja otettiin uusi satulavyökin käyttoon. Mentiin tuohon kentälle ratsastelemaan Nooran kanssa. Tuossa omassa pihassa siis, eikä kenttä ole kummoinen, mutta kyllä siinä vähän mahtuu jotain tekemään. Ensin Noora kikkaili siinä aikansa ja sitten minä uskaltauduin selkään. ;) No en minä sitä pelännyt... Ei Pepe edes yrittänyt olla menemättä nätisti, se oli oikein kiltti koko ajan. Vasenta laukkaa vain en saanut nostettua, oikea nousi helposti. Vasen on Pepelle se vähän vaikeampi suunta, tosin saattoi olla pikkaisen testaamistakin ilmassa ;)
Tässä minä keventelen. Ihan ei ole vielä tasapaino paras mahdollinen. En ole aivan varma yritänkö tässä keventämisharjoituksia (yksi ylös kaksi alas, kaksi alas yksi ylös) vaiko ihan vain normaalisti keventää, vähän on epätahtitista välillä ;)
Laitettiin puomit maahan, ravissa ja laukassa, hienosti askelsi yleensä, pitkillä askelilla. Sitten kun Kati tuli ja pääsi selkään alkoi mielenkiinto jo vähän hiipua, tai ei enää aivan niin nätisti mennyt. Oltiin me kuitenkin jo varmaan tunti? menty. Ajan kulku hämärtyi... (kuten myöhemmin sain huomata ja myöhästyin agilitytreeneistä) Kokeilin minäkin niitä puomeja sitten ravissa ja laukassa, tosin laukkaa en saanut nyt nostettua kuin raipan avulla. Tai siis niin, että otin raipan käteen, ei sitä tarvinut käyttää!
Sanikin käväisi siinä ja hoksasin, että kello on jo melkein kuusi ja treenit alkaa. Joten kipin kapin vaatteen vaihtoon. Tänään on sitten Ouluun lähtö ja Kati saattaa käydä Pepea liikuttamassa jo päivällä.
Menee turhan pikaiseksi nämä kirjoittelut kun on kiire eikä ehdi asiaan paneutua. Myöhemmin paremmalla ajalla ja ajatuksen kanssa :)
Iltapäivällä kun käytiin hakemassa Pepe aitauksesta oli siihen tullut muutama ruhje kun Pomo oli tehnyt selvää että tämä vinkulelu myös puree! Haavat oli kuitenkin pieniä, samanlaisia Kamullekin on ilmiintynyt Pomon tulon jälkeen. Pistettiin Pepe kuntoon ja otettiin uusi satulavyökin käyttoon. Mentiin tuohon kentälle ratsastelemaan Nooran kanssa. Tuossa omassa pihassa siis, eikä kenttä ole kummoinen, mutta kyllä siinä vähän mahtuu jotain tekemään. Ensin Noora kikkaili siinä aikansa ja sitten minä uskaltauduin selkään. ;) No en minä sitä pelännyt... Ei Pepe edes yrittänyt olla menemättä nätisti, se oli oikein kiltti koko ajan. Vasenta laukkaa vain en saanut nostettua, oikea nousi helposti. Vasen on Pepelle se vähän vaikeampi suunta, tosin saattoi olla pikkaisen testaamistakin ilmassa ;)
Tässä minä keventelen. Ihan ei ole vielä tasapaino paras mahdollinen. En ole aivan varma yritänkö tässä keventämisharjoituksia (yksi ylös kaksi alas, kaksi alas yksi ylös) vaiko ihan vain normaalisti keventää, vähän on epätahtitista välillä ;)
Laitettiin puomit maahan, ravissa ja laukassa, hienosti askelsi yleensä, pitkillä askelilla. Sitten kun Kati tuli ja pääsi selkään alkoi mielenkiinto jo vähän hiipua, tai ei enää aivan niin nätisti mennyt. Oltiin me kuitenkin jo varmaan tunti? menty. Ajan kulku hämärtyi... (kuten myöhemmin sain huomata ja myöhästyin agilitytreeneistä) Kokeilin minäkin niitä puomeja sitten ravissa ja laukassa, tosin laukkaa en saanut nyt nostettua kuin raipan avulla. Tai siis niin, että otin raipan käteen, ei sitä tarvinut käyttää!
Sanikin käväisi siinä ja hoksasin, että kello on jo melkein kuusi ja treenit alkaa. Joten kipin kapin vaatteen vaihtoon. Tänään on sitten Ouluun lähtö ja Kati saattaa käydä Pepea liikuttamassa jo päivällä.
Menee turhan pikaiseksi nämä kirjoittelut kun on kiire eikä ehdi asiaan paneutua. Myöhemmin paremmalla ajalla ja ajatuksen kanssa :)
Kommentit