perjantai, 5. joulukuu 2008

Ilman satulaa

Eilen kävin ahkerana tyttönä ratsastelemassa. Tuossa omalla kentällä ja ilman satulaa ;) Laiskuuden huippu! No ei, mietin kyllä moneen otteeseen pitäisikö sittenkin laittaa satula, en nimittäin ollut ikinä ennen mennyt ilman ja pelkäsin vähän etten pysy selässä ollenkaan. Ei minua niin se tippuminen pelota, mutta kun pitäisi päästä takaisin selkäänkin.

Tuosta saunan edessä olevalta puuistuimelta sitten punnersin selkään ja ratsastin kentälle. Ensin varovaisesti käyntiä jonkin aikaa, ajattelin, että jos menisi koko ajan käyntiä, mutta pitihän sitä raviakin saada kokeilla ;) Maa on jo aika hyvin tamppautunut ja eilen oli aivan pehmeää, kun on useamman päivän ollut lämpöasteita. Kyllähän tuo vähän pomputti, alussa varsinkin, että keikun puolelta toiselle ja Pepe aina sen mukaan sitten vaihtoi suuntaan että varmaan oli näköstä, kun mentiin kenttää ristiin rastiin ja kun vauhti alkoi kovin kiihtymään niin sitten taas pysähdyttiin ja palattiin uralle. Ideanahan tässä ilman satulaa ratsastelussa on parantaa tasapainoa.

Jotenkin sitten joko ravi tasoittui tai minä löysin sen ideaali kohdan missä istua jumputtaa ja päästiin ihan uraa pitkin ympäri kenttää muutaman kierroksen verran. Laukattiinkin pitkillä suorilla kun maa ei ollut niin sohjoista, se on paljon helpompaakin.

Pikkuisen kun menee liian eteen, painaa säkäluu ikävästi ja sitten taas jos liian taakse nousee selkäranka sieltä pistämään takapuoleen. Tosi lämmin siinä on istua ja ensi kerralla taidan uhrata jotkut rönttäfarkut ratsastuhousujen sijaan, jotka ovat nyt aivan harmaat. Mutta juu, kokeilen vielä uudemmankin kerran. :) Jahka sisäreidet ei ole enää niin kipeät... Ei ne pahastikaan edes kipeytyneet, venyttäessä tai jännittäessä lähinnä tuntuu.

Meillä on kaikki loimet märkinä sadesäiden takia ja ollaankin sitten lämmitetty saunaa, että niitä voi siellä kuivatella. Aika hyvin ne pitää vettä, mutta laidat ja kaulaläppä kastuu herkästi.

perjantai, 31. lokakuu 2008

Puuhailut

Jopas olen kehdannutkin pitää pitkän tauon kirjoittelusta... Vaikka täytyy kyllä myöntää, etten itse ole kovin paljon ratsastellutkaan, Kati siskoinensa on lähinnä huolehtinut Pepen ulkoiluttamisesta.

Pari viikkoa sitten uskaltaudun itse ensimmäisen kerran maastoon ja johtuiko sitten juuri siitä uskaltamisesta, että olin hevosenkin mielestä jännitynyt ja sille kerralle sattui jos jonkinmoista pörinää ja tärinää, ettei lenkki mennyt aivan nappiin ja palasin aika pian häntä koipien välissä kotiin. Ensin tielle sattui poroja ja katsoin paremmaksi kääntyä toiseen suuntaan. Siinä vaiheessa mylläsi varmaan jo mahassa niiden porojen takia, tuijottivatkin niin tiiviisti. Lähdimme kuitenkin aivan vikasuuntaan työmaalle päin jossa porasivat jotain kovaan ääneen ja Pepe hermostui entisestään, ei malttanut käynnissä pysyä, seisomisesta puhumattakaan. Meinasin ensin kiertää porot eri suunnasta ja jatkaa matkaa mutta päätinkin palata kotiin ja aivan hyvä, koska hetken päästä tielle mentäessä viereiselle metsätielle kääntyi mopoilija joka pärisytteli sielunsa kyllyydestä menemään ja samaan aikaan tien toisella puolella poika käytteli mönkijää, nousi välillä tielle ja sitten takaisin omalle pihalle. Pepe ei malttanut paikoillaan ollenkaan, en meinannut selästä päästä, mutta en kyllä tippunutkaan :D Oli mentävä kuitenkin tienreunaa kotiin, joka tarkoitti mönkijän ohittamista läheltä ja katsoin paremmaksi ohittaa se maastakäsin hevosta taluttaen.

Päästiin kotipihalle, vaikka koko ajan Pepe piti katsettaan mönkijän suunnalla. Päätin vielä nousta selkään ja käydä toisella suunnalla pikkuista matkaa maastossa, ettei olisi jäänyt vain huonoja kokemuksia kummallekaan. Mopoilijan pärinät kuului kyllä läheiseltä hiekkamontulta ja kovasti Pepe olisi ollut menossa takaisin kotiin, kävin kuitenkin pikkumutkan metsässä ja sitten kotiin. Vielä pihatielle kääntyessamme rekka huristeli seläntakaa ja Pepe hypähti sitäkin, vaikkei ennen olekaan rekkoihin mitenkään reagoinut, eli tosiaan vähän säpsy se oli tuona päivänä. Päätin ratsastelun sitten kentälle ja siihen se rauhoittuikin hienosti ja tehtiin sitten maastoilun sijasta pikkuisen koulukiemuraa.

Carina oli meillä nyt syyslomakylässä ja Carinan kanssa kävin toisen kerran Pepellä maastossa. Meillä oli oikein mukavaa. Kerran karauttelin oikein kunnolla pikkutietä pitkin toiseen päähän ja takaisin ja kyllä hevosesta huomaa että vauhti on sen juttu ;) Sääkin oli aivan ihana, aurinkoinen ja kirpeä.

Kengittäjäkin kävi lauantaina ja hienosti meni, vaikka jotain ongelmia oli kai viimeaikoina ollut - nyt ei kuitenkaan mitään. Laitettiin hokit jo, ei menne montaa päivää lumeen enää, sen verran viluja ilmoja on pidellyt.

Eilen käytiin sitten naapurin kentällä, tarkoituksena kai ensin hypätä, mutta päädyttiinkin kouluilemaan. Minä menin harjoitusravia kiemurauralla ja laukannostoja Carinan määräämissä kohdissa ja Carina sitä samaa sekä pohkeenväistöjä ravissa. Vähän meinasi minulle tuottaa ongelmia laukannostot oikeaan, mutta asettamalla hevonen ensin hieman vasemmalle ja siitä sitten vaihtamalla oikealle, laukka nousi oikein malliikkaasti minullakin. Sai Carina tiistaina vähän hypätä illasta kun Noorakin käväisi Pepeä katsomassa. Ja minäkin hyppäsin, ihan ensimmäistä kertaa elämässäni :)

maanantai, 13. lokakuu 2008

Uusi aitaus

Jalka on oireeton jo, se oli torstaista lauantaihin lämmin ja pidin siinä käärettä ja pinteliä ja voitelin kylmäsalvalla kolme kertaa päivässä. Pepe oli myös sisällä kaksi ja puoli päivää ilmaan mitään liikuntaa... Nämä ohjeet luin siis vanhasta eläinlääkärikirjasta, jossa opetettiin myös kylmähauteen laitto, mutta ajattelin, että nykypäivänä tuommoinen icepower tms ajaa saman asian! :D En nyt juuri muista nimeä kyseiselle geelille, se oli kaksitehoista ja voitiin laittaa kolmesti vuorokaudessa, joten minähän laitoin ja lisäksi siteen ja pintelin päälle. Jalka oli kuuma ihan polvesta kavionpohjaan saakka tuolloin perjantaina ja olin kyllä tosiaan hermostunut ja harmitti koko juttu, koska en ole ennen mitään venähdyksiä hoitanut.

Mutta nyt on tosiaan jalka taas kunnossa, viileä eikä hevonen onnu. Kati kävi tänään ja juoksutettiin Pepeä vähän liinassa, illalla ajattelin, jos tuossa kentällä vähän ratsastaisikin. Me lähdetään itse torstaina reissuun, joten Pepe jää tänne Sanin ja Katin hoidettavaksi :)

Rakennettiin Kamulle oma "sairasaitaus" tuohon meidän omalle pihalle. Siinä sillä on nyt hyvä olla, Pomo on vieressä eikä jalkaan mene pöpöjä. Pepe on tuolla alhaalla isossa aitauksessa. Olipa vain helpotus tänään viedä kaikki ulos ilman sen kummempia operaatioita ja ah! talli on siivottava vain yön jäljiltä! Kamu ja Pepe kun ei ole mitään siisteimmästä päästä (varsinkaan Kamu :D) Joten on tympinyt laittaa lähes kaikki purut kerralla vaihtoon kun karsinat siivoaa, nyt kun ovat olleet pitkin päivää sisällä. Pomohan on niin siisti pikku-ukko ettei siistimpää ole. Tässä se taas todetaan kuin oriit on niitä puhtoisia eläjiä ;)

Meillä on siis ollut nyt Kamun jalan takia sellainen järjestely, että Kamua ei ole viety tuonne "velli"-aitauksiin ollenkaan. Tuo iso aitaushan ei ole edes pahasti kurainen, mutta hiekkakin on liikaa Kamulle. Ja koska Kamu ei ole enää aikoihin pysynyt noissa pelkissä langoissa joissa ei juokse sähkö, rakensimme sille eilen ihan oikean aitauksen tuohon pellolle. Se ei siis ole velliä ja jalka pysyy puhtaana. Pomo meillä on sitten liinassa tuossa pyykkitelineessä kiinni. Hyvin toimii järjestelyt. Kamu kun ei myöskään oikein kestä olla Pomosta erossa... Koetan saada otetuksi joitain kuvia meidän hienosta aitauksesta.

Vaan minulla onkin talli tälle päivää siivoamatta, joten kiiruhdan niihin hommiin!

torstai, 9. lokakuu 2008

Kaikenlaista on touhuttu!

Ajattelin ilmeisesti heti alkaa laiskottelemaan tämän blogin päivittämisen kanssa. Vaikkei me laiskoja ollakaan oltu mitä tulee Pepen suhteen. :)

Kati on käynyt liki joka päivä hevosta liikuttamassa ja minä olen yleensä ollut kaverina. Maanantaina meillä oli lähestulkoon lepopäivä, silloin satoi niin kovasti vettä ettei kovin kummoista liikuttamista viitsinyt tehdä ja tänään kävi vähän samalla tavalla.

Nooran kanssa käytiin kuitenkin maastossakin olikohan se tiistai, vähän meinasi kuumua ja säikkyä rapakoita :D mutta muuten ok. Kovin kauas ei vaellettu kun noita hirviä tuolla pyörii, sekä niiden metsästäjiä eikä me hoksattu edes ottaa huomioliivejä mukaan. Mutta löydettiin aivan ihania reittejä tuolta, ne ei kyllä lopu kesken talven aikana :) Kati kävi myös eilen lyhykäisellä metsälenkillä minä en sitten ole ratsastanut ollenkaan kahteen päivään! Onnetonta touhua. Onneksi riittää noita muita ahkeria liikuttajia ;)

Tänään meillä oli suunnitelmissa käydä naapurin kentällä hyppäämässä, siellä on vähän isompi ja parempipohjaisempi kenttä, tosin jonkin verran saattaa olla isompia kiviä. Laitettiin aluksi yksi matala ristikkoeste jonka Kati pariin otteeseen hyppäsi ja korotettiin vähän, senkin hyppäsi! No, kuulema jossain metrissä saattaa - huom. saattaa kieltäytyä, muuten on ihan näpsäkkä menopeli myös esteillä. :) sitten kun oli minun vuoroni, tytöt ajatteli että voin aivan hyvin kokeilla matalaa estettä - minähän en ole ikinä hypännyt muulla kuin keppihevosella sekä hypyttänyt miestä ja koiraani. Haluaisin niin kovasti sanoa että hyvinhän se meni, mutta kun se ei mennyt ollenkaan. Juuri valmistautuessani seuraavalla kierroksella (tai ehkä sitä seuraavalla) hyppääväni esteen yli Pepe kompuroi ja sen päätteksi alkoi ontumaan. Ei laittanut painoa ollenkaan vasemmalle etuselle. (sama jalka kuin Kamulla...) Ei sitten uskallettu tosiaan enää ratsastella ja talutin hepan kotio. Perille tullessa ei ontumista enää huomannut, joten toivottavasti se ei ole mitään vakavaa. Noora taivutteli jalan perusteellisesti, koputeltiin ja naputeltiin sitä, mutta mitään aristamista ei enää havaittu. Huono tuuri siis!

Tässä muutamia kuvia viikolta ja sitten tältä päivältä.

Missähän tässä olisi korjattavaa?
1973579.jpg

Hop hop, hopoti hop, keinuhevosmuistoja ilmeisesti noiden pohkeiden kanssa!
1973577.jpg

Psst: Ja nyt Pepe, teeskentele että suhun sattuu, niin meidän ei tarttee hypätä...
Katse suunnattuna esteelle ;) On niistä kirjoista jotain oppinut, tai sitten vain huutelen Carinalle jotain kameran näppäimistä...
1973580.jpg

sunnuntai, 5. lokakuu 2008

Vieraileva tähti

Eilen sateli aika mukavasti vettä iltapäivästä ja illasta, mutta ehdittiinkin käydä ratsastamassa jo aamupäivästä :) Kati tuli myös ja meillä oli vieraana entinen huippuratsastaja Lissu ;) Lissu oli viimeksi ollut hevosen selässä 23 vuotta sitten, joten kynnys saattoi olla melko suuri. Rohkeasti se vain uskaltautui selkään kun vähän yllytettiin ja pysyikin siellä :D

Minun pitäisi myös rohkeasti joka päivä kun vain suinkin voin nousta ratsaille ja harjoitella istuntaa ja tasapainoa. Ne on minulla vielä tosi kehittymättömät. Vaikka mitäpä muutakaan voi odottaa, kun olen viimeksi ratsastanut 12 vuotiaana ja nyt käynyt neljällä ratsastustunnilla :D Toivottavasti Pepe jaksaa suhtautua minuun kärsivällisesti. Pepe on siitä kiva, että sitä pystyy helposti ohjaamaan istunnalla, joten voin huoletta pitää ohjia löysällä ja varoa kiskomasta suuta ja ohjailla hevosen oikeaan suuntaan vain kallistamalla ja käyttämällä pohkeita.

Pepe on huippuherkkä varsinkin pohkeille. Olemme nyt todenneet sen n. helppo A tasoiseksi. Eli sen lisäksi, että se taitaa väistöt, siltä sujuu myös avo- ja sulkutaivutus, takaosakäännös, laukanvaihto ilman ravi askelia, tosin eilen se taisi onnistua vain kahdesti, mutta siis mahdollista ja harjoittelemalla varmasti paranee. Kokoaminen ei minusta ole vielä aivan hanskassa kaikin puolin, askeleen pidentäminen ei onnistu aivan ongelmitta vaan yleensä tulee vain lisää vauhtia, mutta uskoisin, että kun jaksetaan sen kanssa touhuta niin paranee vain. :) Kati nämä siis testasi, minä vain katsoin vierestä ja sitten omalla vuorollani kokeilin enemmän ohjaamista ja pysyä harjoitusravissa nätissä istunnassa. Kun saisi sen jännittämisen kokonaan pois, niin istuntakin varmasti paranasi huimasti.

Maastossa siis saattaa olla jotain ongelmia säikkymisen kanssa, tuossa kentällä ei ainakaan kertaakaan vielä ole kokeillut mitään tai säikkynyt. Eilen käyntiin loppukäynti tuossa pikkuisella soratiella, vähän niin kuin harjoittelemassa uutta maisemaa. Korvat oli höröllä ja katseli tarkkaavaisesti molemmille sivuille, joten vähän on ilmassa sellaista ylivarovaisuutta. Mutta jospa se siitä ja jos pääsisi tuon Kamun kanssa joskus niin saisi ottaa mallia.